Julkaistu alunperin Facebookissa 14.6.2021.
Tässä tulee nyt aika pitkä kirjotus aiheesta, joka on tärkeempi kuin mikään muu aihe just nyt. Jos oot koskaan pitäny mun ajatuksia lukemisen arvosina, niin nyt on se hetki, jos oot koskaan aatellut että mä oon luottamuksen arvoinen, niin pyydän: luota muhun nyt. Pyydän että luet tän, että mietit näitä asioita omatuntos kautta ja, tottakai kriittistä ajattelua harjottaen; mutta pyydän että luet. Tän kirjotuksen aiheena on ilmasto- ja ekokriisi, mut sen aiheena on myös pohtia mitä on hyvä elämä, ja mitä on olla hyvä ihminen.
Mä kirjoitan koska rakastan ihmisiä ja elämää, oon saanut mun elämässä rakkautta paljon ja haluan antaa sitä takas. Ja koska se kaikki on vaarassa, hyvää matkaa menossa hukkaan, ja meidän elintapa ja yhteiskuntajärjestys täyttää tän maailman sellasella määrällä kärsimystä ettei edes sodat yllä samaan. Ei, mä en oo tullu hulluks. Enkä ees radikaaliks. Mä toivoisin enemmän kuin mitään muuta että asiat ois niin hyvin että voisin keskittyä mun omaan elämään ja antaa tän aiheen olla. Että asiat ois ihan hyvällä mallilla tai ainakin menossa parempaan päin.
En kirjota tätä syyttääkseni ketään siitä että me ei olla toimittu enempää aiemmin. En mä voi tietää miten ite ajattelisin jos oisin elänyt erilaisen lapsuuden, saanut eri määrän tukea ja tietoa tai erilaiset kognitiiviset valmiudet syntyessäni, tai jotain ois vaan sattunut meneen eri tavalla. Tää asia on vaikee ymmärtää ja vielä vaikeempi sisäistää, mut me tarvitaankin ennennäkemätön määrä rohkeutta ja viisautta, jotta me voidaan selvitä tästä. Rohkeutta tunnustaa tosiasiat ja muuttaa meidän toimintaa ja ajattelua. Viisautta tehdä se toisiamme tukien ja kunnioittaen.
Kun mä nyt kirjotan tätä, ilmasto on nykymenolla matkalla kohti 3-5 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä esiteolliseen aikaan nähden. Se tarkottaa sitä että 1-3 miljardin ihmisen elinympäristöstä tulee asuinkelvottoman kuumia [1]. Merten kalakannat ja viljelysmaan tuotto heikkenee, tavalla joka on katastrofaalinen miljardien ihmisten ravinnonsaannille. Se tarkottaa liian suurta riskiä siitä että ylitetään monta keikahduspistettä, mikä johtaa käsistä karkaavaan hallitsemattomaan kasvihuoneilmiöön [2]. Se tarkottaa sitä että saarivaltiot tuhoutuu ekana. Se tarkottaa jo tän vuosisadan aikana ennennäkemättömiä nälänhätiä ja muuttoliikkeitä, sotia elinkelposista alueista. Biodiversiteetin kriisi on arvioitu yhtä vakavaksi asiaksi kuin ilmaston lämpeneminen [3]. Vuonna 2040 laajojen kriisien todennäköisyys on suuri [4]. Siihen on yhtä paljon aikaa kun nyt on kulunu siitä että Paavo Lipponen oli viimeistä kertaa pääministerinä, Kimi Räikkönen alko ajaa McLarenilla ja Nokia julkisti N-Gage pelipuhelimen. Pakolaiskriisejä ja kärsimystä, lukemattomia kuolleita ja nääntyneitä lapsia. Ja jos katotaan omaa napaa, jos pakolaiskriisi 2015 tuntu vaikeelta ongelmalta niin miettikää miten se vertautuu tohon. Se paine mikä tänne pohjoseen tulee on ihan uskomaton. Meidän ja meidän lasten elinaikana. Suomen sääjärjestelmä menee sekasin ja tänne tulee rankkasadekausia [5]. Meidän maatalous ja metsätalous kohtaa ongelmia, joihin ei välttämättä löydy hyviä ratkasuja [6]. Kaikkea tätä on käyty läpi monessa paikassa, climate reality check [7] on yks selkeä yhteenveto tutkimuksista ja tieteilijöiden lausunnoista. YK:n pääsihteerin António Guterresin sanoin: “This is the battle for our lives” [8]. Vaikka luonnon suojelu on tärkeää, tää ei ole edes ensi kädessä luonnon suojelua, vaan ihmisen suojelua.
Yksityiskohdista on toki paljon epävarmuutta, mutta iso kuva on selvä. Ilmasto on jo lämmenny ja sen vaikutukset toteutunu nopeemmin kuin uskallettiin arvioida [9]. Ekosysteemejä tuhoutuu hälyttävää tahtia [10]. Meidän täytyy toimia, mutta ennen kaikkea niillä toimilla on kiire. Sellanen kiire joka asettaa kaiken muun kyseenalaiseks. Tekemättömyys tarkoittaa sitä että me hyväksytään niiden haavoittuvaisten alueiden köyhien lasten kuolemat jotta me voitais kuluttaa nykyisellä tavalla. Tekemättömyys tarkoittaa sitä että me jätetään meidän lapset ja lapsenlapset kriisien ja heikentyneiden elinolosuhteiden riepoteltavaks. Tekemättömyys tarkottaa sitä että me hyväksytään tää nykyinen maailmanjärjestys, niin kuin meillä ei olis siihen osaa eikä arpaa.
Koska tällä hetkellä me ei tehä tarpeeks. Suomi ei noudata allekirjottamaansa Pariisin sopimusta, jolla lämpeneminen oli tarkotus rajottaa 1.5 asteeseen. Me ollaan käytetty meidän päästökiintiö siitä 4:ssä vuodessa [11]. Kaikki meidän metsienkin hiilinielut laskien meidän päästöjälki on valtava. Ja se on ollut sitä pitkään. Voimassa on globaali pattitilanne, jossa kukaan ei uskalla ottaa aloitetta tarvittaviin toimiin oikeasti. Ja sen voi purkaa vaan se että joku ottaa. Ei oo mitään muuta keinoa, tässä on ooteltu jo 70-luvulta asti, jolloin tää ongelma oli tiedossa. Ja jos Suomi yhtenä maailman hyvinvoivimmista, onnellisimmista, koulutetuimmista, rikkaimmista maista ei siihen kykene niin kuka muu muka kykenee? Kuka realistisesti vois kyetä toimimaan ennen meitä? Meidän on turha tuijottaa jotain Kiinan toimia. Niiden päästöt on pienemmät per henkilö. Kaiken lisäks mitä varten se kaikki teollisuus siellä on? Meidän tavarapaljoutta varten. Köyhempien kehittyvien valtioiden ihmiset ei oo pelkästään mitään uhreja jotka meidän pitäs “pelastaa”. Ne on ajanu tiukempia päästökiintiöitä koska se on niille elinehto ja rikkaat maat on torpannu ne [12]. Ne on kyllä valmiita ottamaan tarvittavan linjan, ja on eläneet koko ajan monella tapaa kestävämmin kuin me. Suunnan kääntäminen on meidän harteilla. Vuosikausien piittaamattomasti posotetut, ihmisiä ja muita eliölajeja tuhoavat ja uhkaavat päästöt on meidän harteilla. Voi olla että “me ei tajuttu”, mutta nyt me tajutaan ja on aika kantaa vastuu. Vastuu tuntuu ensin raskaalta, mutta sen kantaminen tuntuu hyvältä. Siksi että sen kantaminen antaa meille meidän itsekunnioituksen takas. Antaa meidän vastata rehellisesti sille äänelle meidän sydämessä, joka tietää meidän tekevän nyt väärin.
Uskon että mun ei tarvitse maalailla enempää tuhon uhkakuvia, motivaatio muutokselle on niin painava: kyse on viime kädessä järjestäytyneen ihmissivilisaation selviytymisestä, vähintäänkin ennennäkemättömän kärsimyksen ja vääryyden pysäyttämisestä. Haluisinkin keskittyä seuraavaks siihen, miks ajattelen että tän mielettömän haasteen edessä meidän ei kannata vaan heittää lannistuneena hanskoja tiskiin ja miks oikeastaan elinympäristön pelastaminen on vain yksi (vaikkakin se viimeinen ja pakottava) syy tarttua toimeen. Se vastuu ja velvollisuus josta puhuin on yksi puoli. Sen lisäks haluun tuoda esille, että meillä on henkilökohtaisesti tässä yhteiskunnan uudelleenrakennusprojektissa enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Toivottavasti jaksat mukana vielä hetken, lupaan etten jaarittele loputtomasti.
Tiiättekö sen tunteen, kun töissä käydessä, sarjoja katsoessa tai ostoksia tehdessä teillä on se pieni taustafiilis siitä että kaikki ei ole ok, joku tässä elämässä on pielessä. Ja vaikka arkeen kuuluu kivoja asioita, sitä vaivaa tietty tyhjyys – jonkinlainen pinnallisuus ja merkityksettömyys. Toki läheisistä huolehtiminen tai omien intohimojen toteuttaminen antaa meille aitoakin täyttymystä ja merkitystä elämään. Me tunnetaan että meillä täällä Suomessa on suurin osa asioista oikeastaan ihan hyvin. Ja silti jotain on pielessä. Kännykän selaaminen ei tuo sitä hyvää fiilistä ja rauhaa mitä me tavotellaan. Kalja maistuu hyvältä illalla, mut seuraavana päivänä paluu todellisuuteen ahistaa hemmetisti. Mitä tekemistä tällä kaikella on ilmastokriisin kanssa? Samat järjestelmälliset ongelmat, tai oikeastaan lähestulkoon koko järjestelmä. Kuulostaa kaukaa haetulta? Antakaa mun selittää:
Viimesen vuosisadan aikana me ollaan noustu köyhyydestä ja sairaudesta ennennäkemättömään hyvinvointiin, jossa meidän perustarpeet on myös ennennäkemättömän turvattuja. Talouskasvun tavottelulla, on ollut kiistatta ansionsa tässä kehityskulussa. Kuitenkin se on toiminut hyvin vain niin kauan, kuin motivaattorina toiminnalle on ollut aito hyvinvoinnin parantaminen. Mitä on tapahtunut viime vuosikymmeninä on se, että talouden kasvu ei oo enää näkynyt onnellisempana ja parempana elämänä [13]. Allaolevat motivaattorit toiminnalle on muuttuneet. Hyvinvoinnin tilalle on tullu materialismi ja konsumerismi. Meistä on tullut itsekeskeisiä kuluttajia, materian himoitsijoita siksi, koska jatkuvaa kasvua ei synny ilman niitä. Tää systeemi on ajautunu silmukkaan joka ruokkii itseään. Meidän hyvinvointi tuli ennen enimmäkseen omasta paikallisesta maasta, vaikka tässä yhteiskuntajärjestyksessä myös sorrettuja on ollut aina. Mutta globalisaation myötä se sorto sai ihan uudet mittasuhteet, välillisesti meidänkin toimesta.
Jos oot kiinnostunut syvemmin taloustieteellisistä perusteluista nykyjärjestyksen muuttamiselle, voin mielelläni jatkaa aiheesta vaikka viestitse. Mutta lyhyesti: BKT ja “talouskasvu” ei oikeasti mittaa sellasta asiaa mitä me varsinaisesti halutaan mitata [14], joten kaikki kysymyksenasettelut “talous vs. ympäristö” on pohjimmiltaan ihan irrelevantteja. Kelkan kääntämisessä riittää työtä kaikille. Tää on taloustieteessä täysin ymmärretty fakta, mutta politiikassa ja yhteiskunnassa valitettavasti ei. Ja se on pohjimmiltaan ehkä meidän suurin ongelma. Mut mikä on relevanttia nyt on parantaa hyvinvointia ja asettaa tää systeemi linjaan planeetan kanssa. Rajallisista resursseista ei riitä jatkuvaan materiaalivirtojen kasvuun, se on yksinkertainen totuus. Järjestelmän perusta on oltava kohillaan, muuten kokonaisuus menee hirvittävällä tavalla pieleen, niin kuin on käynyt. Ja sen perustan asettaminen vaatii määrätietosia rohkeita ohjaustoimia valtiolta, kansan mandaatilla. Jos jotain tästä jää mieleen poliittisesti niin talouskasvun tuijottamisen saa lopettaa ja se pitää lopettaa. Se on tietämättömien pelotteluase. Ja monet niistäkin tarkoittaa hyvää, mutta ne ei oo vaan ajatellut asiaa tarpeeksi pitkälle. Osaoptimointi ei auta, vaan ajatukset on arvioitava niiden lähtöoletuksiin asti, vain niin voidaan tulla oikeaan vastaukseen, tää on ihan filosofian perusjuttuja. Mutta me ollaan unohdettu se meidän yhteiskunnallisessa keskustelussa. Millä oikeasti on väliä on meidän olemassa oleva henkinen ja fyysinen pääoma, kyky tehdä työtä ja tuottaa hyvinvointia. Ja meillä on sitä enemmän kuin tarpeeksi, kun me kohdistetaan resurssit oikein ja vähennetään huomattavasti asioista jotka ei oo just nyt niin tärkeitä.
Jotkut väittää että ihmisluonto luo tarpeen saada koko ajan enemmän ja siksi nykykehitys on ainoo mahdollinen suunta. Mutta me, minä ja sinä, tehdään joka päivä valintoja sen mukaan mikä me tunnetaan oikeaksi, valintoja jotka on sen vastaisia mitä “luontomme” meille ensiksi ehdottais. Se on helppo ja yksinkertainen todiste siitä että on olemassa vaihtoehto. Yhtä lailla se kyky olla reagoimatta kaikkiin impulsseihin ja haluihin on osa ihmisluontoa. Kuten aiemmin todettiin, tää pinnallinen tarpeiden jatkuva luominen ja tyhjyyden täyttäminen kuluttamalla ei oo antanut meille rauhaa eikä onnellisuutta. Mitä sanoisit jos sun päivittäin tekemilläs asioilla olis selkeä suurempi tarkoitus? Että sen lisäksi että elättäisit itses ja läheises, tekisit maailmasta parempaa paikkaa. Että et osallistuiskaan välillisesti tähän historian suurimpaan kansanmurhaan [15]. Tietäisit että kantaisit kortes kekoon yhteiskunnassa, jonka tulevaisuuteen voi uskoa ja joka on moraalisesti kestävällä pohjalla. Miks meistä usein tuntuu että tollaiset suuret ideaalit ja ajatukset kuuluu vain elokuviin tai historiaan? Mitä jos sanoisin että meillä kaikilla on mahdollisuus muutokseen, juuri nyt? Aluksi se tarkoittais sen näyttämistä että nykyinen malli ei voi jatkua, siksi tällä viikolla jatkuvat Elokapinan protestit [16].
Ja mitä se tarkoittais jatkossa? Koko yhteiskunnan kattavaa ekologista jälleenrakennusprojektia. Se tarkoittaisi merkityksellistä työtä kaikille. Enemmän ruudun tuijottamisen sijaan se tarkoittaisi ihmis- ja käytännönläheisen työn lisääntymistä. Ja toki tietotyöläisillekin on oma arvokas paikkansa, niille jotka siitä nauttivat. Jatkuvan uuden kulutamisen sijaan se tarkoittaisi olemassa olevan arvostamista, parantamista, huoltamista ja korjaamista. Se tarkoittaii resilienttejä, eli häiriöitä kestäviä järjestelmiä joihin kuuluu lähellä tuottaminen. Sitä ettei kaikkea ole ulkoistettu Aasiaan, vaikka suuren skaalan tuotannon etujakin osattaisiin hyödyntää, silloin kun siinä on oikeasti järkeä. Mut ennen kaikkea se tarkoittaa sitä että me luovutaan tavaran ja kulutuksen henkisestä tyhjiöstä ja laitetaan yhteiskunnassa etusijalle arvot jotka oikeasti merkitsee meille jotain: lähimmäisenrakkaus, hyvyys, ihmisistä välittäminen, vastuullisuus, aito vapaus kaikesta turhasta, kaupallisuuden vaatimuksista. Kun yhteiskunnallinen ja ekologinen jälleenrakennusprojekti saadaan käynnistettyä, tätä kaikkea se tarkottaa meille. Ja tää muutos kannattaa koska jokasella asteen kymmenyksellä on väliä tästä eteenpäin ja keinot on olemassa [17]. Meillä on järkyttävän paljon pelissä, ja paljon voitettavaa.
Miksi oon niin varma siitä että näin tulee tapahtumaan? Koska ei oo muuta vaihtoehtoa. Koska siinä vaiheessa kun ihmiset oikeasti saa tietää mikä nykytilanne on ja mikä se toinen vaihtoehtoinen kehityskulku on ja tajuaa kuinka kammottava se on ja kuinka paljon meillä on voitettavaa vaihtamalla suuntaa, ei näiden asioiden ajaminen oo mikään ongelma. Ainoo mitä meidän täytyy tehdä on puhua asiasta, kertoa toisillemme totuus, auttaa toisiamme ymmärtämään tilanne. Ja antaa toisillemme tukea siinä koska nää on kivuliaita juttuja sisäistää.
En ajattele että oon parempi kuin muut. Mä oon ottanut osaa tähän samaan kauheuteen pitkään. Keneltäkään ei kysytty syntyessä että valitsetko tälläsen systeemin. Mut nyt tää asia on tuotu mun eteen ja mä oon katsonut sitä pitkään ja tarkasti ja en voi perääntyä. Koska mä uskon siihen että vaikka lopputulos ois mikä, on silti oikein kapinoida tätä yhteiskunnan vallitsevaa tilaa vastaan. Kapinoida vastaan niitä harhoja ja haitallisia ajatuksia jotka ajaa ihmiset jatkamaan tätä. En kapinoi ketään ihmistä vastaan, vaan ihmisten puolesta. Sen puolesta että nekin jotka ei oo ymmärtäny vielä tätä asiaa, sais sen ymmärtää. Ja koska mä uskon että hyvän elämän määrittää viime kädessä ne hyveet mitä me päätetään seurata. Välittäminen, lähimmäisenrakkaus, ihmisarvo, kunniallisuus. Oon ite järjettömän etuoikeutettu, oon saanut enemmän kuin 99.9 % ihmisistä tällä planeetalla. On mun velvollisuus, ja ilo, antaa siitä takasin ja käyttää sitä etuoikeutta jonkun hyvän ajamiseen ja pahan lopettamiseen, koska mulla on siihen mahollisuus. Koska sillä kaikella on merkitystä. Merkitystä niin helvetisti enemmän kuin jollain uudella tavaralla tai vaatteella tai lomamatkalla, tai sillä miltä mä näytän jossain kuvassa somessa tai paljon mulla on rahaa tilillä. Ja merkitys on se mikä tekee elämästä elämisen arvosta. Ilman merkitystä me oltais vaan eläimiä.
Ja tiiän että kaikilla teistä on myös mahollisuus tehdä osanne. Siks pyydänkin, tuu mukaan kadulle tällä viikolla. Tuu vaatimaan ja laittamaan liikkeelle aitoa muutosta. Tuu uusien iltaan ja koulutukseen [18], jossa saat tietää miks väkivallaton kansalaistottelemattomuus toimii, ja miks se on paras työkalu tän muutoksen aikaansaamiseksi [19]. Kansalaistottelemattomuutta on vaadittu kaikkiin isoihin muutoksiin, mukaan lukien mun ja sun äänioikeus [20].
Historia ei todellakaan oo lopussa. Ei suostuta kulkemaan tän epäonnistuneen järjestelmän mukana. Asioiden muuttaminen ei ees vaadi meiltä paljoa, me voidaan jatkaa meidän omia henkilökohtasia juttuja, mutta sitä ennen meidät tarvitaan kaduille. Silloin kun sillä on väliä eli tällä viikolla. Muu on toissijaista. Jos et pääse tulemaan, niin se mikä myös ratkasee on tiedon levittäminen. Kerro kaverilles, ädilles, ihastukselle, duunikaverille kahviautomaatilla, mitä luit. Kerro minkä takia Elokapina on kadulla kun ne ihmettelee sitä. Osota tukes keskusteluissa ja somessa. Mut älä ajattele et se riittää. Me tarvitaan sut kadulle, koska se on loppupeleissä ainoa keino miten voit konkreettisesti näyttää että oot oikeasti vastaan tätä kauheutta ja että oot oikeasti rakkauden puolella. Kun sun lapsenlapset (tai jotkut muut lapset) kysyy, kummalla puolella historiaa sä kerrot ollees? Nousitko vääryyttä vastaan, vai seurasitko vääryyksiä toimettomana vierestä? On ihmisiä joilla on oikeita syitä jonka takia ne ei voi osallistua, jos kuulut niihin niin mun ei oo tarkotus syyllistää sua. Mutta pyydän sua vastaamaan tohon kysymykseen omatuntos kautta.
Jos on mitään mitä haluut tietää niin laita viestiä, juttelen tästä asiasta erittäin mielelläni. Jos elokapinan koulutukset on täynnä etkä pääse ilmottautumaan sillon kun haluisit, laita mulle viestiä, mä kehitän jotain. Kiitos että luit. Ymmärrän että tän sulamiseen voi mennä hetki, mutta älä anna periks. Tää ei oo helppoa kellekkään mutta tuetaan toisiamme niin me saadaan jotain syvällisesti arvokasta mikä muuten jäis ulottumattomiin.
Rakkaudella, Topsu
Viitteet ja linkit:
[1] https://www.pnas.org/content/117/21/11350
[2] https://www.pnas.org/content/115/33/8252
[3] https://www.theguardian.com/environment/2019/may/03/climate-crisis-is-about-to-put-humanity-at-risk-un-scientists-warn
[4] https://www.nytimes.com/2018/10/07/climate/ipcc-climate-report-2040.html
[5] https://www.ipcc.ch/sr15/
[6] https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/maatalous-ja-maaseutu/maatalous-ja-ilmastonmuutos/
[7] https://www.climaterealitycheck.net/
[8] https://unfccc.int/news/guterres-climate-action-is-a-battle-for-our-lives
[9] https://www.nature.com/articles/d41586-018-07586-5
[10] https://ipbes.net/sites/default/files/2020-02/ipbes_global_assessment_report_summary_for_policymakers_en.pdf
[11] https://yle.fi/uutiset/3-11667076
[12] https://www.climatechangenews.com/2015/10/19/un-climate-text-swells-as-g77-flexes-muscles-in-bonn/
[13] https://www.nature.com/news/develpment-time-to-leave-gdp-behind-1.14499#GDP
[14] https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/nov/24/metrics-gdp-economic-performance-social-progress
[15] https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/14623528.2021.1917913
[16] www.elokapina.fi
[17] https://www.nature.org/en-us/what-we-do/our-insights/perspectives/five-reflections-on-the-ipcc-climate-change-report/
[18] https://elokapina.fi/current/#events
[19] https://www.forbes.com/sites/jeffmcmahon/2020/02/24/former-un-climate-chief-calls-for-civil-disobedience/
[20] https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_1905_suurlakko